20.2.1990

Hämeenlinnan raastuvanoikeuden päätös 23.3.1987

Raastuvanoikeus on A:n vakuutusyhtiötä ja Forssasta olevaa vakuutustarkastajaa B:tä vastaan ajamasta kanteesta katsonut selvitetyksi, että Oripäässä sijaitsevassa A:n omistamassa kauppapuutarhassa oli 28.4.1983 tapahtunut kasvivahinko. Kasvihuoneen automaattisesti toimivat tuuletusikkunat eivät aurinkoisena päivänä olleet auenneet, jolloin lämpötila kasvihuoneessa oli noussut niin korkeaksi, että ruusujen lehdet olivat palaneet ja kasvit olivat vahingoittuneet. Tuuletusluukkujen avautumatta jääminen oli johtunut siitä, että sähkölaitteisiin kuuluva tasasuuntaaja oli rikkoutunut ja sen seurauksena kasvihuoneen lämpötilan säätölaitteet eivät olleet toimineet.

Kasvihuone oli vahingon varalta vakuutettu kauppapuutarhavakuutuksella vakuutusyhtiössä. Vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa vakuutusyhtiön palveluksessa oleva vakuutustarkastaja B oli nimenomaan ilmoittanut, että kyseinen vakuutus korvaa vahingon, joka aiheutuu siitä, että automatiikan pettämisen seurauksena lämpöjärjestelmä ei toimi ja kasvit vahingoittuvat joko liiallisen kylmyyden tai kuumuuden seurauksena. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa ja Korkein oikeus oli tuomiollaan 20.8.1986 hylännyt A:n yhtiötä vastaan vakuutussopimuksen perusteella ajaman korvauskanteen, koska vakuutusyhtiö ei ollut vakuutussopimuksen kirjallisten ehtojen mukaan velvollinen korvaamaan kyseistä vahinkoa ja kun yhtiö ei ollut valtuuttanut B:tä vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa poikkeamaan vakuutusehdoista eikä hänellä ollut sellaista kelpoisuutta myöskään lain tai yleisen tavan mukaan.

A oli tehnyt vakuutuksen B:n edellä kerrottujen vakuuttelujen perusteella, joihin A:lla oli katsottava olleen oikeus luottaa. B oli näin ollen työssään virheellään vaikuttanut siihen, että A oli tehnyt kyseisen vakuutuksen, joka ei vakuutusehtojen mukaan ollut kuitenkaan korvannut A:lle B:n vakuutteluista huolimatta automatiikan pettämisestä aiheutunutta vahinkoa. Vahingon määränä oli pidettävä 320.000 markkaa. Koska vahinkoa ei ollut korvattu vakuutuksen perusteella, oli B aiheuttanut A:lle saamatta jääneenä vakuutuskorvauksena mainitun 320.000 markan vahingon, minkä B ja vakuutusyhtiö hänen työnantajanaan olivat velvolliset yhteisvastuullisesti A:lle korvaamaan.

Raastuvanoikeus on sen vuoksi velvoittanut vakuutusyhtiön ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 320.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.5.1984 lukien, mistä määrästä B vastasi vain siinä tapauksessa, ettei korvausta saatu perityksi yhtiöltä, ja oikeudenkäyntikuluina 6.000 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 18.11.1988 nro 843

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Hämeen Vakuutus Keskinäinen Yhtiö oli saattanut jutun, on toimitettuaan suullisen käsittelyn ratkaisunsa perusteluina lausunut, että jutussa todistajana kuultu X, joka oli vakuutusyhtiön edustajana tehnyt tarjouksen kysymyksessä olevasta vakuutuksesta A:lle, oli kertonut, että tuohon vakuutukseen olisi ollut mahdollista saada ehto myös kuumuuden kasveille aiheuttamien vahinkojen varalta. Hovioikeus on lisäksi katsonut näytetyksi, että vahingon arvo oli ollut 320.000 markkaa ja että sovittu vakuutusmäärä 330.000 markkaa oli ollut 106.840 markkaa vakuutetun etuuden arvoa alempi. Selvityksen puuttuessa A:n omavastuuosuudeksi vahingosta on katsottu 3.000 markkaa. Näillä ja raastuvanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut yhtiön A:lle B:n menettelyllään aiheuttamasta vahingosta korvattavaksi määräksi 238.736 markkaa. Kun yhtiön maksettavaksi tuomittua vahingonkorvausta alennettiin, voitiin myös B:n vahingonkorvausvelvollisuutta yhtiön valituksen johdosta vastaavasti alentaa.

Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että vakuutusyhtiön ja B:n yhteisvastuullisesti A:lle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus on alennettu 238.736 markkaan 16 prosentin korkoineen 21.5.1984 lukien, mistä määrästä B:n oli vastattava vain siltä osin, kuin korvausta ei saatu perityksi vakuutusyhtiöltä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.2.1990